Ajankohtaista

29.04.2009:

 Riennon A-pojat voittivat toisen kerran peräkkäin SM-hopeaa

Jaskan ohjaaman bussin keula käännettiin kohti Akaata perjantaina klo 12.30. Mukana Hämis, Jani, Jonttu, Late, Make, Mika, Toni, Ville sekä valmennus- ja huoltotiimi: Jaana, Vesa sekä Tuula. Matkan varrelta nappasimme joukkoon mukaan myös Jonin. Yövyimme Akaan seurakunnan leirikeskuksella ja majoituskumppaneina meillä oli aamun ensimmäinen vastus Perpo. Ennen perpolaisten tuloa pidettiin vielä palaveria ja mietittiin, että mitäs varten sitä on tänne asti tultu. Ei ollut joukkueella erimielisyyttä. Mitali on ollut koko kauden ajan tavoitteena, vaikkei siitä ole ääntä pidetty. Päätettiin vielä, ettei tehdä viimevuotisia, vaan hoidellaan heti aamusta pohjoisen pojat ja  perään nurmolaiset, jotta päästään illalla huilaamaan. Hämikseltä vielä tukka pois ja nukkumaan.

Eka ottelu alkoi klo 11.00. Kentälle Jonttu passaamaan, keskelle Late ja Make, yp:t Joni ja Hämis, hakkuriksi Toni ja liberoksi Ville. Tästä heti voitto kotiin! Ja heti tuli turpiin. Ei saatu peliä käyntiin ei sitten millään. Suru tuli puseroon ja Perpo vei ottelun 2-0 (25-22, 25-17).

Pukuhuoneessa tuli vuosikymmenen ripitys. Ei tarvitse edes sanoa kuka sitä saarnasi. Vaan päätettiin sitten keskittyä Nurmon kaatoon.

Toinen ottelu alkoi klo 13.00. Jani hakkuriksi, muuten samat ukot kehiin. Peli lähti vähän paremmin luistamaan ja eka erä vietiinkin 25-23. Mutta kun Jymy pääsi toisessa erässä niskan päälle peli lopahti taas tyystin. Jymy vei seuraavat erät 25-18 ja 15-8. Tiedossa siis jälleen illan pakkovoitto-ottelu mieli päästä kahdeksan joukkoon.

Pian selvisi, että vastassa olisi Hurrikaanit. Kerran oli heidät syksyllä tavattu, joten kovin tutusta porukasta ei ollut kyse. Oma peli, oma ILOINEN peli!!! Vaan kyllä se oli kaivamalla kaivettava. Meillä oli "vara" hävitä lauantaina viisi erää ja kaiken sen hyödynsimme. Eka erä Loimaalle 25-19. Mutta sitten olikin pakko-pakko voittaa. Ja kun oli pakko (pakko), niin näköjään peli-ilokin löytyi. Erät Riennolle 25-19 ja 15-8. Selkeetä siis. Pojat pyöri ringissä ja Jaana veti tiikerit voiton kunniaksi.

Illalla kävimme kämpillä päivän tapahtumia läpi. Ville oli Jontun kainalossa lohtua saamassa, kun pojat vähän kuittaili mitättömästä ykkösennostosaldosta. Mies mietti syitä tähän ja keksikin: mielessä pyörii koko ajan pari mukavaa juttua vaikka pitäs palloon keskittyä. No vähän sakilla uhattiin, että huomenna on ajatus oltava ainoastaan pallossa tai tulee liberon tontilta noutaja. Ja päätettiin pelata huomenna (taas) iloista peliä. Toni pesi vielä Jonilta hampaat puhtoisiksi ja sitten kaikki olivatkin valmiita unten maille.

Sunnuntaina ensimmäinen vastus oli lohkovoittaja East. Vaan mepä pelasimmekin iloista peliä! Ja voitettiin eka erä 25-15. Jotain kummallista (hyvä olo) tapahtui ja savonlinnalaiset kuittasivat toisen erän 25-23. Kolmannessa erässä voittajasta ei ollut epäilystä, sillä johdimme jo mm 13-8, lopulta erä päättyi 15-12 meidän juhliin. Olimme neljän parhaan joukossa siis!!!

Jaana oli "miettinyt" välieräottelun valmistautumiseen uuden kaavan. Odottelimme Toijalan salilla ottelun alkua. Ottelun piti alkaa aikataulun mukaan klo 13.00, mutta Toijalassa oli pelit yli tunnin aikataulusta jäljessä. 13.03 saimme tiedon, että pelimme pelataankin Viialassa ja siellä pelit ovat lähes aikataulussa. Matkaa salien välillä oli n 10 kilometriä. Kamat kasaan ja bussiin ja turnausvastaava soittelikin jo, että missä olette, kun ottelun pitäisi kohta alkaa. Tullaan tullaan, paljonko on aikaa. "Ottelu on ilmoitettu alkavaksi 13.20 josta voitte myöhästyä max 15 min, eli peli alkaa viimeistään 13.35 tai sitä ei pelata." Ei mitään hätää. Kävimme läpi vastustajan, joka oli suhteellisen tuttu Pieksämäen Tsemppi. Loput 10 minuuttia matka-ajasta jokainen lämmitteli. Teki siis mentaaliharjoituksia, joka on ennenkin hyväksi havaittu. Viialan salilla oltiin jo 13.27 ja parin minuutin päästä ottelu pääsikin alkamaan.

Jaanan taktiikka toimi täydellisesti. Tsemppiläiset odottelivat helppoa ottelua ja kun Riennon pojat olivat alkulämmittelyssä tehneet vain täydellisiä suorituksia, niitä nähtiin myös heti ottelun alusta alkaen läpi tiukan - turnauksen kovatasoisimman- ottelun ajan. Ville nosteli (kuten oli puhe) ykköset kuppiin ja Jonttu tarjoili namupasseja iskijöille. Vuoroin palloa kenttään löivät laidoilta ja kuutoseesta Joni ja Hämis, hakkuri-Janin lyöntejä eivät pieksämäkeläiset saaneet kiinni ensinkään, ja kun vielä Late ja Make pommittivat keskeltä ja ottivat välillä miesten kultamitalimiehen hyökkäysyritykset hyppysiinsä, niin eipä ollut iloisempaa peliä rientolaisilta nähty. Eka erä meille 25-20. Toinen erä lipsahti Tsempille 26-24, eikä suotta, hekin taistelivat viimeiseen asti ja pelissä olikin lukuisia tiukkoja palloralleja hyvine puolustuksineen ja kovine hyökkäyksineen. Viimeisessä erässäkin edettiin piste pisteeltä, mutta lopulta erän kuittasi Riento 15-13. Hirvittävä oli voitontanssi joensuulaisten leirissä. Siinä lentelivät valmentajilta tossut jalasta ja taidettiin vähän hyppiäkin toistemme kaulaan. (mm näistä tansseistakin on kuvia A-volleyn nettisivuilla, a-volley.sporttisaitti.com)

Loppuotteluun päätettiin valmistautua kuitenkin vähän perinteisemmällä tavalla, mutta niinpä siinä jäi voittokin saavuttamatta. Osasyynä tappioon saattoi olla kyllä sekin, että rientolaiset olivat pelanneet ennen viimeistä ottelua 14 erää kahden päivän aikana, kun A-Volley oli tyytynyt vain 8 erään. A-Volley ei siis hävinnyt erääkään koko turnauksessa ja Riennon lisäksi vain SaPu pystyi ottamaan yli 20 pistettä erässä isäntiä vastaan. Riennon pisteet olivat molemmissa erissä 21. Huono ottelu ei tämäkään rientolaisilta ollut, mutta Tsemppi-ottelun tasoon ei enää päästy.

Melko pian pieni pettymys tappion jälkeen oli unohdettu ja melkoisen mukava kotimatka (jolta ei taaskaan kommelluksia puuttunut) saattoi alkaa. Tarkoituksenamme oli tavata joensuulaisia torilla, mutta sattumoisiin olimme vasta kahden jälkeen kotimaisemissa, niin päätimme siirtää juhlintaa myöhemmäksi.

Kuvia turnauksesta Kuvagalleriassa!